Lounasta Windhoekissa

Kavelet jyrkkaa tieta ylospain. Tien nimi on Fidel Castro, silla kommunismi oli
joskus kova sana taallakin. Tien toisella puolella myydaan puuesineita, koruja,kivia, soittimia.
Tien paassa haamottaa katolinen kirkko, vanha ja saksalainen. Kun paaset puolivaliin
rinnetta, ylitat kadun. Autot ajavat lujaa, ja vaistelet niita. Kun olet ylittanyt kadun,
olet melkein perilla.

Astut sisapihalle, jonka keskella olevaa keltaista rakennusta maalataan afrikkalaisilla
kuvioilla. Miehet ovat taiteilijoita College of the art - yliopistosta. Istut alas, omistaja
heittaa lappaa kanssasi, ja saat juotavaa. Yleensa paaruoalle vaihtoehtoja on kaksi.
Kasvis ja liha tai kala ja liha. Ruoka on edullista, mutta toisinaan mautonta. Suola ja
pippuri ovat tarpeen.

Hetken paasta paikka tayttyy lounastajista. Kuulet ehka vain vahan englantia, silla
paikka on Goethe-centerin sisapihalla, ja saksalaisten maara on aina ylivoimainen.
Se ei kuitenkaan haittaa, silla istuessasi poydassasi varjon alla, ajattelen asioita ja
elamaasi aivan rauhassa. Pieni Saksa, pienessa kaupungissa, kaukana kotoa,
suurella mantereella. Se on oikeastaan aika viehattavaa.