keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Naarasleijonia!

Kun ajattelee mita tulee mieleen Afrikasta ensimmaiseksi, monelle tulee mieleen
sen feminiinisyys. Afrikka on naisten manner. Taalla naiseus on aika erilaista kuin
Suomessa. Milla tavalla?

Afrikan naiset yrittavat. Lasten centerissa Katuturassa on nuori nainen, jolla
on kohta oma firma, han toimii haasuunnittelijana serkulleen , han auttaa jarjestamaan tapahtumia ja on vapaa-ehtoinen monessa paikassa.

Afrikan naiset ovat naisia. He pukeutuvat kuin naiset ja he myos tietavat arvonsa. Jos joku
(erityisesti jos se joku on mies) avaa suunsa vaarassa paikassa tai sanoo jotain kiusallaan,
naiset eivat jaa sanattomiksi. Usein luokkamme nais- ja miespuolisten henkiloiden sanailussa
saattaa kulua paljonkin aikaa tunnista. Ja usein miehia viedaan 6-0.

Eraalla tunnilla koulussa kaytimme viimeiset 15 minuuttia keskustelemalla pettamisesta.
Opettajamme (hyvin moderni ja nuori nainen) kertoi meille totuuksia elamasta. Yksi
niista on se, etta vaikka mies pettaisi, miksi silti luopua hanesta jos han pitaa huolta sinusta
ja ostaa sinulle kaikkea. Just lay back girl!

"Sugardaddy" ilmio onkin hyvin laaja Namibiassa. Sita yritetaan kitkea, silla varsinkin
koyhissa kaupungin osissa nuoret tytot joutuvat sen uhriksi, etta vanhempi mies vie heita
ulos, ja pian tytto onkin raskaana. Isaa ei tassa vaiheessa tietenkaan loydy enaa mistaan.
Se on todellinen ongelma, koska tytot luulevat sen olevan normaalia ja hyvaksyttavaa.

Mina olen suomalainen nainen. Tottunut siis maksamaan kaiken itse. Paljon ei tarjoajia
viela ole ollut, ja hyva niin. Kenties kuitenkin suomalainen naarasleijona tuo kotiin
palan afrikkalaisen naarasleijonan asenteesta. Silloin savanni ei nukahda!

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Rahat rintsikoihin ja menoksi!

Windhoekin rikollisuus pistaa varovaiseksi. Taalla rikokset ovat usein
ryostoja. Takseissa tai kadulla. Rahat on taiteltava
alusvaatteisiin jos ne ovat 10 euroa suurempia.. ahaa.. Noh, turvana mulla on 
ainakin se, etta liikun isossa joukossa. Windhoek on aika pieni
"kyla" ja kaikkialla tunnutaan tietavan missa liikumme. Paikallisten mukaan
usein myos rikokset selvitetaan tehokkaasti. Varovaisuus tuntuu olevan 
jalleen kerran maailmanmatkalaisen tarkein ohjenuora. 

Eilen sain vihdoin itseni rekisteroitya oppilaaksi Polytechnikiin. Luentojen
aikatauluja saamme pian. Ehka. Afrikan time on kasite, joka toivottavasti 
ei jaa tavaksi kun palaan Suomeen. 30 min myohastymista ei ole mitaan 
sen mukaan. Yritan myos opetella kavelemaan hitaammin. Taalla kavelyrytmi
on ainakin puolet siita, mika Helsingissa (jossa viime vuonna taisi asua 
Euroopan kiireisimmat kavelijat).

Loysin myos pienen saksalaistyylisen lounaspaikan uusien tuttavuuksien
avustuksella. Ruoka oli hyvaa ja halpaa, ja paikka sijaitsi Goethe-keskuksen
sisapihalla. Suuren saksalaisvaeston takia, saksan kielta kuulee koko ajan. 
Kuitenkin asiaan liittyy se ristiriita, etta saksalaiset ovat olleet etuoikeutettu
vaesto, ja rikkaudet tuntuvat edelleen olevan heidan kasissaan. On siis ehka
vahan outoa syoda jalleen kerran paikassa, missa ei ole yhtakaan mustaihoista. 
Ristiriidat eri vaestojen kesken on kuin iholla aistittavissa, nimittain taannoin
baarissa kaverimme sai vahingossa raivon valtoihin kaksi valkoihoista naista. 
Meidan eurooppalaisten on helppo tuomita ihmisia tanne tullessamme. 
Namibialaiset vitsailevatkin, on kaksi aihetta, joihin ei kannata koskea,
uskonto ja politiikka. 

Uskon sen! Nyt on ruoka-aika, ja taivaallinen 2 tuntia vapaata. Menen siis 
hankkimaan energiaa, etta jaksan vaikka odottaa. 

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Ensimmainen viikonloppu Windhoekissa

On jalleen hieman kylmempi. Tama taitaa olla se kylma rintama, josta
varotettiin. Talla kertaa tuuli on kylmaa. Mutta eikohan tasta taas
selvita laittamalla paalle paljon vaatteita.

Olen tutustunut suomalaisiin paikallisiin, ja heidan kanssaan ovat avautuneet
aivan uudenlaiset nakyman Windhoekista. Eilen kavimme syomassa paikallisessa
Afrikan parhaassa ( kaikki ovat the most ) Beerhousessa, eli Joe's beer housessa antilooppia. Liha maistui todella hyvalta, tosin oli aika voimakasta.

Ravintolaan menomatka oli mielenkiintoinen. Niinkuin aina taksikuski ei tiennyt
osoitetta, eika oikeastaan paikkaakaan. Siina sitten lahdetaan suunnistamaan ja
toivotaan, etta paikka loytyy. Viela toistaiseksi kaikki paikat ovat loytyneet, mutta
rahastuksen maku on aika mukana. Se, etta on valkoinen on merkki siita etta
rahaa loytyy.

Uusia projekteja on tulossa pian, ja saamamme kontaktit toivottavasti auttavat siina,
etta tapaamme mahtinaisia, paikallisia hyvantekijoita ja mielenkiintoisia vaikuttajia.
Naita odotellessa on pakko rynnata kauppaan, silla se sulkeutuu viikonloppuisin
aikaisemmin.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Windhoekin kaupunki

Taalla on kaunis valo. Punaisempi kuin Suomessa, mutta se vaihtuu koko ajan ja
nopeasti. Syy tahan on tietenkin talvi. Kylma ilma kuivattaa kaiken. Mutta
aurinko pelastaa paivan.

Kaupungilla ihmiset eivat puhu toisilleen, ainakaan kauheasti, vaan kaikki
kavelevat eteenpain. Katujen yli ja sinne ja tanne. Naiset o vat kuin joutsenia,
ja heidan ylhaytensa ei houkuttele puhumaan ja kyselemaan tieta. Ehka tamakin
muuttuu.

Tanaan on vuorossa jalleen kerran ostoskeskuskierros ja varmaankin kartan
kanssa suunnistamista. Afrikaans kuullostaa voimaakkaalta, mutta mielenkiintoiselta
korvalle. Ehka otan pari kurssia sitakin.

The Namibian lehden parhaimpia palstoja on mielipidepalsta, jossa ihmiset
voimakkaasti ilmaisevat mielipiteensa tekstareilla mm. Zimbabwen tilanteesta.
Suurin osa kuitenkin vakuuttaa sita, etta heidan maanosansa tarvitsee vain
veljeytta ja anteeksiantoa. Saa nahda miten tulevaisuudessa kay.

Windhoek on vuorten keskella, ikaankuin taskussa, ja ainoa jota taalla
kaipaa on vesi. Pilvia en ole nahnyt nyt 5 paivaan, enka kai tule nakemaankaan.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

internetissa vihdoin!

Paasimme vihdoin perille. Olen totutellut kuivaan ja kylmaan ja
kuumaan. Kaupunki on pieni ja suloinen, mutta hieman viela outo.

Suurimmat uutiset eilen olivat kahden taksin tormays ja yhden vesisuihku-
lahteen kuivuminen PioneersPark alueella.
Lisaa uutisia seuraavalla kerralla.

Afrikan aika eli rauhallisuus on tarttunut minuunkin. Kadulla ei tee mieli
juosta, vaikka autot ajavatkin kovaa. Tama kaupunki ei nuku.

Koulun alkuvalmistelut ovat kaynnissa ja niita odottaessa kayskentelemme
kaupungissa. Huoh! Vakuutan itselleni, etta tama seikkailu alkaa pian!