Taalla on kaunis valo. Punaisempi kuin Suomessa, mutta se vaihtuu koko ajan ja
nopeasti. Syy tahan on tietenkin talvi. Kylma ilma kuivattaa kaiken. Mutta
aurinko pelastaa paivan.
Kaupungilla ihmiset eivat puhu toisilleen, ainakaan kauheasti, vaan kaikki
kavelevat eteenpain. Katujen yli ja sinne ja tanne. Naiset o vat kuin joutsenia,
ja heidan ylhaytensa ei houkuttele puhumaan ja kyselemaan tieta. Ehka tamakin
muuttuu.
Tanaan on vuorossa jalleen kerran ostoskeskuskierros ja varmaankin kartan
kanssa suunnistamista. Afrikaans kuullostaa voimaakkaalta, mutta mielenkiintoiselta
korvalle. Ehka otan pari kurssia sitakin.
The Namibian lehden parhaimpia palstoja on mielipidepalsta, jossa ihmiset
voimakkaasti ilmaisevat mielipiteensa tekstareilla mm. Zimbabwen tilanteesta.
Suurin osa kuitenkin vakuuttaa sita, etta heidan maanosansa tarvitsee vain
veljeytta ja anteeksiantoa. Saa nahda miten tulevaisuudessa kay.
Windhoek on vuorten keskella, ikaankuin taskussa, ja ainoa jota taalla
kaipaa on vesi. Pilvia en ole nahnyt nyt 5 paivaan, enka kai tule nakemaankaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti