Koulusta

Kayn koulua iltaisin klo. 17-21. Paivat ovat siis vapaat oleiluun ja kaupungissa
sompailuun. Opiskeluni on osa-aikaista, koska suurin osa opiskelijoita kay
samaan aikaan toissa. 3 vuoden opiskelijat ovat usein jo toissa jossain
media-alan yrityksessa. Nain ainakin olen kasittanyt. Lasna-oloa syynataan
pahemmin kuin ala-asteella. Luulen, etta opettajat ovat myos kuulleet kaikenlaisia
selityksia maan ja taivaan valilta. He toistavat usein lasnaoloprosenttia ja meuhkaavat
siita, ettei oppilaita ole tarpeeksi!

Minkalaista on sitten tunneilla? Mita me opiskelemme ja miten?

Valokuvaus on suosikki aineeni. Suuri, tumma tanskalaismies yrittaa opettaa meille
taidetta ja uudenlaista valon nakemista. Olisittepa nahneet ihmisten ilmeet, kun han
esitteli alastomia vartaloita. Kikatuksen jalkeen joku tietenkin kysyi: " Paljon sa
maksoit naille?" Yrita nyt selittaa, etta alastomuus ja taide on vahan eri juttu
toisella puolella maailmaa. Opettajamme on opiskellut Tukholmassa ja luulen
meidan olevan hanen lemmikkejaan, koska olemme suomalaisia ja han tunsi paljon
mukavia suomalaisia. Viela emme ole paasseet kuvaamaan, mutta odotan sita
innolla, silla luulen ettemme paase helpolla kun kuvia lopuksi arvioidaan.

Tv-tuotanto kurssilla oli koe eilen. En tietenkaan ollut tietoinen asiasta, joten se
taisi menna penkin alle. Kysymykset olivat erittain jannittavia. Lauseissa oli aukkoja, jotka
piti tayttaa. Esim. tv on audiovisuaalinen media. Elokuva on enemman totta kuin tv. (?)
Loppu tunnin seisoimme kasista muodostamiemme kuvakehyksien kanssa ja opettelimme
kameran liikkeita. Hieman erilaista opetusta kuin Suomessa!

Kolmas kurssi on uutiskirjoittamista. Opettaja on kasittaakseni tyoskennellyt NBC:lla (Namibian
broadcast company), joten han tietaa. Olimme lukeneet kappaleen etukateen, mutta tunti
meni sita uudestaan lukiessa. Opettaja siis luki lauseita ja me nyokyttelimme. Voihan sen
tunnin huonomminkin kayttaa. Talla kurssilla on silti haastetta, silla kirjan kieli on
vaikeahkoa. Jussi kutsuukin tata kurssia englanniksi.

Johtopaatokseni onkin, etta koulutus on taalla erilaista. Luokkien ja opettajien valinen
kontakti on asia, josta ei voi kuin nauttia. Koulun henki on hyva, ja me olemme 3 viikon jalkeen
istumassa muiden joukossa aivan kuten kuka tahansa. Ainoa asia, joka meita erottaa on
ihonvari. Ja sekin tummenee koko ajan.